Hirvaan kyläyhdistys järjesti sunnuntaina idean emännän Jaana Kupulisojan johdolla jokavuotisen koko perheen ulkoilu- ja riehapäivän Hirvasojan laavulla. Aamu näytti uhkaavalta, sillä vielä klo 9 aikaan Hirvaalla paukkui -28 asteen pakkanen. Upea auringonpaiste lämmitti kelin päivän mittaan kuitenkin alle -15 asteiseksi ja keräsi runsaan joukon kyläläisiä lapsineen viihtymään tapahtumaan. Monivuotisen perinteen mukaisesti myös Rovaniemen Palveluskoirakerholaiset koirineen kutsuttiin mukaan viihdyttämään lapsia pulkkavedon ja rapsutusmahdollisuuden merkeissä. Koiraveto oli vain yksi osa monipuolista tapahtumatarjontaa, jota riitti joka lähtöön; pulkkamäestä ja leikkimielisistä kisailuista alkaen mönkkäriajoon ja VPK:n järjestämään toimintaan asti. Toiminnan välillä oli mukava piipahtaa nauttimassa kyläyhdistyksen järjestämästä evästarjonnasta ja vaihtaa kuulumisia kyläläisten kanssa.

RPKK:n väki kyyditti lapsia 4 koiranohjaajan (Anu, Kati, Marika, Niina) ja 6 koiran (ssut Peto ja Poju, atu Nero, lkssut Olle ja Kito, sekä kkssu Jaki) voimin. Kuten aikaisempina vuosina, tänäkin vuonna pulkalla kyyditettäviä riitti jonoiksi asti koko rupeaman ajaksi, joten valjakkourheilun kautta hankittu teräksinen kunto tuli tälläkin kertaa suureen tarpeeseen - kolme tuntia juoksua upottavalla ja pehmeälla uralla vaatii nimittäin kovaa sisua sekä taakkaa vetäviltä koirilta että perässä juoksevilta emänniltä. Kovimmin uurastaneille kertyi pulkanvedätyskilometrejä upottavalla pohjalla reilusti yli viisi kilometriä! Mitä lujempaa valjakko eteni, sen enemmän varsinkin isommat lapset kyydistä nauttivat, perheen pienimmille riitti sen sijaan rauhallisempi kyyditys ja pulkan kyydissä pysyminen. Innostuneimmat lapset kävivät koirien kyyditettävänä toistakymmentä kertaa, kun taas ujompia joutui alkuun hieman rohkaisemaan kyyditettäviksi. Hymystä päätellen kaikki kyytiin uskaltautuneet lapset kuitenkin lopulta nauttivat koirakyydityksestä!

Vaihdoimme koiria ja juoksijoita säännöllisin väliajoin, mutta porukan konkarit, vanhat herrat Peto (7,5 v) ja Olle (10 v) juoksivat 200 metrin rinkiä lähes koko ajan useita kymmeniä kierroksia. Varsinkin Petolle paikka ja touhu oli jo aikaisempien vuosien kautta sen verran tuttua, että jo pelkästään vetopaikan, pulkan ja lasten näkeminen sai vanhan herran kiihdyksiin ja jopa viimeiselle kierrokselle lähdettiin haukkujen säestämänä ja "maaliin" tultiin loppukirin kera.

Hirvaalle on mennä kyyditsemään lapsia joka vuosi ja tehdä samalla erinomaista peeärrää valjakkourheilun ja koiraharrastuksen eteen. On mukavaa käydä näyttämässä, kuinka vetolatujen suurikokoiset vauhtihirmut voivat vapaa-ajalla olla säyseitä ja lapsia rakastavia kotikoiria, jotka kovan kuntonsa ja voimansa ansiosta pystyvät tarjoamaan paljon iloa perheen pienimmille ja sitä kautta myös lasten vanhemmille!

Anu & Peto ja Poju